Metsä pitää kuulemma nähdä puilta. Silti puupellon jokainen kookospähkinä, kukinto ja lehvä on erilainen. Kokonaisuus rakentuu pienistä asioista, yksiköistä, yksityiskohdista, joiden tunnistaminen ei aina ole helpoimmasta päästä.
Balin saaren keskivaiheilla sijaitseva Ubud tunnetaan apinoista, riisipelloista ja kulttuuriannista. Pikavuoron edustuston suorittamassa ratsiassa paikan päältä löytyi varastelevan apinalauman terrorisoima puisto, pari ihan kivalla näkymällä varusteltua ravintolaa sekä mahdoton määrä teoksiaan tyrkyttäviä taiteilijoita. Idols-termein muotoiltuna: ainakaan jokaisen siveltimenheiluttajan ei kannattaisi päivätyötään lopettaa.
Ensimmäisen kaupungissa vietetyn päivän aikana suurimmat pisteet keräsi bungalowikylän keskelle askarreltu uima-allas rantatuoleineen. Toisena päivänä olikin sitten pilvistä. Onneksi.
Pilviä ei tehnyt mieli palvoa, joten ruoanhakureissu laajeni sukellukseksi Ubudin syövereihin. Pinnan, eli kaupustelijoiden, Canonien ja tusinagallerioiden, alta paljastui yksityiskohdista elävä kaupunki, jonka kiviveistokset toivat tunnelmaan väriä harmaasta päivästä huolimatta.
Silmille nämä detaljit eivät kuitenkaan kyytiä tarjoavien taksikuskien tapaan pomppineet, vaan niiden löytäminen vaati vaivannäköä. Varsinaisesta suururakasta ei työnteollisin termein voi puhua, mutta semilomaisen mittapuulla etsintäoperaatioon kului poikkeuksellisen paljon energiaa ja askelia.
Kauneinta on lähestulkoon poikkeuksetta illansuussa sinä muutamien minuuttien ajanjaksona, jolloin valo pehmenee etenkin näin päiväntasaajan kieppeillä dramaattisesti, mutta säkkipimeyteen on vielä matkaa. Terassilla tapahtumasarjaa seuraillessa ympäröivä äänimaailma vei hieman yllättäen voiton valon leikiltä.
Pal¬kitsevaa kuunteleminen on silloin, kun ääniraidan oppii tunnistamaan – riippumatta siitä, onko kyse rallatuksesta, riffistä vai ¬¬kilometrien päästä kaikuvasta ukkosenjyrinästä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin gekon kurnuttavasta säksätyksestä. Kun vihdoin, tosin erään ilmeisen paljon eläinmaailmaa tuntevan pikavuorolaisen opastamana, äänen lähde löytyi kattorakenteissa ryömivästä liskosta, vahva onnistumisentunne virtasi suoniston läpi lämmittäen.
Aistiherkkyyden onnistunut hienosäätö tuntui valojen sammuessa kertakaikkisen mainiolta. Aamutuimaan sirkkojen suhteettoman kovaääniseen siritykseen havahtuessa näkökulma aiheeseen oli kuitenkin kovin toisenlainen.
—
They say that one should see wood from the trees. But, actually, sometimes it is much more rewarding to recognize the difference in each leaf, to notice the uniqueness in every little detail.
In Ubud, located in Central Bali, the big picture basically consists of hordes of stealing monkeys, masses of Western people strolling on the streets and loads of overly marketing-oriented artists – some of whom, judged by their pieces of art, should not call themselves artists.
But in micro-level the city comes to life. Details, colours and even the most delicate sounds, which are, in fact, not that easy to spot in the beginning, make Ubud a fascinating place to be in. Thus, it is highly recommended to keep your eyes, ears and all other equipment wide open to get the best of the awesomeness.
