Vaihtelua maisemaan

Keskiviikkopäivä kului tiiviisti ajon merkeissä. Sää oli suorastaan loistava: aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lämpötila vain muutaman asteen pakkasen puolella. Auto toimi ongelmitta, ajonopeus on pysynyt kohtalaisena ja tietkin aivan siedettävässä kunnossa.

Venäläisrekkakuski neuvoi meille aineen, jota hän itse käyttää kylmässä varmistamaan moottorin toiminnan. Neuvoista kiitolliset pikavuorolaiset tietysti ostivat huoltoasemalta purnukan ja lisäsivät sen huoletta dieselin joukkoon.

Muutaman tunnin leppoisan ajon jälkeen Mikko viimein suomensi purkin tekstin: tankkiin oli kaadettu jarrunestettä. Kone kuitenkin toimi paremmin kuin moneen päivään, joten pullossa olisi saanut olla meidän puolestamme vaikka napalmia. Jarrunesteen käyttö on ilmeisesti paikallisten parissa hyvin yleistä.

Vielä kun hämyisestä tienvarsiruokalasta keskeltä aroa löytyi reissun parhaat gulassit, ei keskiviikkoinen ajopäivä olisi voinut sujua juuri paremmin.

Illan hämärtyessä pidettiin matkan etenemisen kannalta elintärkeä palaveri.

Kiinassa on nimittäin lähestymässä paikallinen uusivuosi, joka on kiinalaisille vuoden ylivoimaisesti tärkein juhla: ihmiset vaeltavat kaupungeista kotikyliinsä ryyppäämään ja rellestämään, useimmat kaupat, ravintolat ja virastot sulkeutuvat ja käytännössä koko maa pysähtyy muutamaksi päiväksi.

Meidän kannaltamme kaikkein olennaisinta oli, että myös Kazakstanin ja Kiinan välinen raja on viikonloppuna kiinni.

Vaihtoehtoja oli kaksi: joko tykittää rajalle jo perjantaihin mennessä tai käytännössä odottaa uudenvuoden yli pitkälle ensi viikkoon esimerkiksi Almatyssa.

Lisämausteensa keitokseen toi se, että Astanassa ja Almatyssa järjestetään sunnuntaista alkaen talvilajien Aasian-mestaruuskilpailut. Hotellien saatavuus oli hyvin epävarmaa, sillä tapahtuma vastaa kooltaan aasialaisten talviolympialaisia. Turisteja oli odotettavissa molempiin kaupunkeihin runsain määrin.

Huoltoaseman pihalla tehtiin vaikea päätös: meidän on pakko kiirehtiä rajalle ajoissa ja jättää Almaty kokonaan väliin. Almatyn kiertävälle kehätiellä käännyttäessä hieman kirpaisi, sillä monia olisi halunnut tutustua kaupunkiin, jota kazakstanilaiset itse arvostavat pääkaupunkia korkeammalle.

Täytyy kuitenkin olla realisti. Viikon ylimääräinen pysähdys ei olisi tässä vaiheessa mahdollista. Rajalle on varattava reilusti aikaa ja osalla porukasta on Suomessa velvollisuudet odottamassa, minkä vuoksi alkupeärisestä aikataulusta ei lähestymässä kovin montaa viikkoa.

Ajokki lähti siis tykittämään keskiviikkoyötä vasten kohti rajaa. Lepäsimme bussissa muutaman tunnin ajan Saryozekin kylässä, minkä jälkeen matka jatkui taas.

Ja millaisiin maisemiin.

Kazakstanille tyypillinen aromaisema on omalla tavallaan kiehtova, mutta rehellisesti sanottuna toisinaan melko yksitoikkoinen.

Saryozekin jälkeen alkoi maanpinta viimein kohota kohti taivasta. Kiharaisen vuoristotien kapuamisen jälkeen avautui hiljainen ylänkömaisema, jonka tasaista, hevosten, lehmien ja lampaiden kansoittamaa lääniä ympäröi molemmin puolin lumihuippuiset vuoret.

Aurinko paistoi täysin kirkkaalta taivaalta. Tunnelma oli käsittämättömän hieno.

Tänään yövymme Zharkentin kaupungissa, noin 30 kilometriä Kiinan rajalta. Reilun 30 000 asukkaan pikkukaupungissa on aito aasialainen tunnelma, kun katumyyjät kauppaavat höyryäviä lihavartaita autojen töötätessä kuulon turruttavaa kakofoniaansa.

Moni onkin bussissa puhunut, että Kazakstaniin täytyy päästä joskus uudestaan. Kuulun heihin: maa on jättänyt sieluun mystisen polttojäljen, jonka hoivaamiseksi täytyy vielä jonain päivänä palata aroille katsomaan, kuinka yksinäinen ratsumies kiitää halki päättymättömän tyhjyyden.

—

Nyt kun Kazakstan on jäämässä taakse, on aika summata maata matkailijan näkökulmasta.

Kazakstanilaiset opiskelevat koulussa englantia, mutta käytännössä kielen osaaminen rajoittuu usein muutamaan sanaan. Halvoissa hotelleissa ei puhuta englantia, ei myöskään ravintoloissa. Kalliimmissa ravintoloissa on myös englanninkieliset menut.

Venäjää puhutaan laajasti toisena kielenä, myös saksaa jonkin verran.

Kazakstan ei ole sen turvattomampi maa kuin mikään muukaan, jopa hieman turvallisempi, sillä vähäisen turismin vuoksi erilaiset turistikusetukset, joita esimerkiksi Thaimaa on pullollaan, puuttuvat.

Matkailijan perusvarovaisuus rahojen ja arvotavaroiden säilyttämisen suhteen pätee. Joissain suurien kaupunkien yökerhoissa ei länsimaalaista miestä katsota kovin hyvällä – varsinkin jos on onnistunut tekemään tuttavuutta paikallisten naisten kanssa.

Budjettimatkaaja pärjää Kazakstanissa noin 20 eurolla päivässä, jos välttelee yökerhoja ja tasokkaampia ravintoloita. Rahaa saa halutessaan palamaan paljon enemmänkin, jos haluaa laskea päänsä silkkilakanoihin ja syödä vain elävän pianomusiikin säestämänä.

Hintapoimintoja Pikavuoron reitiltä:

Hotelliyö: 5-450 €
Hotellien hinta- ja laatuhaitari on laaja. Tinkimisvaraa on pienemmissä hotelleissa. Noin kymmenellä eurolla saa perussiistin huoneen suihkuineen ja televisioineen, jos näkee hieman vaivaa etsintään.

Astanassa ja Almatyssa on myös mahdollista vuokrata kokonaisia asuntoja viikonlopuksi tai pidemmäksi ajaksi, mutta niiden löytäminen on tuurista kiinni. Taksikuskeilta voi yrittää kysellä.

Ravintola-annos: 2-10 €
Venäläisiä perusruokia, kuten borssia, gulassia, blinejä ja pelmeneitä saa halvemmista ravintoloista 200-400 tengellä eli parilla eurolla. Kanankoipi riisipedillä on noin 5 €. Astanan parempien ravintoloiden hinnat Suomen tasolla, ylikin.

Litra juomavettä: 50 snt
Litra olutta: 0,5-1,5 € (yökerhossa 2,5-5 €)
Puoli litraa vodkaa: 1,5-3 € (yökerhossa 5 €)
Tunti internet-kahvilassa: 1-2 €
Aski tuontitupakkaa: 1 €

Pyykkien pesu: ~10 €
Kazakstanissa on hyvin vähän backpacker-skeneä, joten halpoja pesuloita on turha odottaa teiden varsilla. Astanalaisessa hotellissa muutaman päivän vaihtovaatteiden pesu maksoi kymmenisen euroa, joten budjettimatkalaiselle nyrkkipyykki säästää pitkän pennin.

Paikallisbussin kertalippu Astanassa: 60 snt
Taksimatka Astanan keskustassa (~4 km): 2,5 € (yöaikaan tuplat)