Työ tekijäänsä kiittää

Syksyn pimeys laskeutuu vääjäämättä Suomeen ja akuutti kaamosmasennus tekee uhkaavasti tuloaan.

Päiväntasaajan holleilla sen sijaan riittää lämpöä, eikä aika riitä synkistelyyn. Kippari Laine on nyt pari viikkoa huhkinut Ajokin kimpussa Melakassa ja työtaakka alkaa tuntua jo jäsenissä.

– Aika raskasta remonttia on ollut. Päivistä tulee yllättävän pitkiä, kun lähtee bussin luo aamulla puoli kahdeksan maissa ja palaa takaisin hotellille illalla kymmeneltä tai yhdeksältä.

– Heräilin ekalla viikolla keskellä yötä nappailemaan Panadolia, kun käsiä särki niin paljon, kertoo uupunut kapteeni.

Yksin ei Janin tarvitse bussin kimpussa kuitenkaan ahertaa. Siitä pitää huolen bussipajan ylitunnollinen omistaja.

– Innokas Michael hakee mut joka päivä hotellilta töihin. Ja lähestulkoon joka ilta vie syömään kotiinsa perheensä luo. Täytyy toivoa, että hänellä kestää hermot, Jani naurahtaa.

Pitkiä päiviä ei varikolla ole väännetty onneksi turhan päiten – tulostakin alkaa jo näkyä. Takapäästä on Janin mukaan valmiina jo 70 %. Etupäässä hommaa riittää kuitenkin vielä runsaasti. Mukavuuksien kimppuun hyökätään pian.

– Ilmastointi asennetaan heti, kun saadaan moottori käymään. Vielä on ilmajärjestelmä poissa pelistä, mutta se saadaan kyllä kuntoon. Tavoitteena on, että 15. päivä marraskuuta olisi kaikki valmiina.

Matkustajalista näyttää tässä vaiheessa mukavalta. Parin viime hetken ilmoittautumisen jälkeen Korean-pätkälle ilmoittautuneita on jo reilut 30, josta vähän yli 20 tulee mukana koko etapin.

Myös paperiasiat alkavat niin ikään olla reilassa. Kiinalaiset lomailivat viime viikolla, mutta tällä viikolla pitäisi lähtijöiden sähköposteihin kolahdella kutsukirjeitä, joiden avulla viisumin saa hoidettua.

Tässä vaiheessa luulisi matkakuumeen huitelevan jo korkeuksissa. Ainakin omat korvani jo punoittavat, vaikka Korean joudunkin skippaamaan.