Pe 9.4.2015, Skopje (MK)
Skopje on muuttunut paljon. Viimeksi olen nähnyt kaupungin 2003, jolloin lähdin Makedoniasta viettyäni maassa vuoden. Tuolla työreissulla Skopjekin tuli jossain määrin tutuksi, vaikka en itse kaupungissa asunutkaan. Yli vuosikymmenessä on tapahtunut hämmästyttävän paljon ja tapahtuu näemmä yhä. Vardar-joen varteen on kohonnut paljon uusia mahtipontisia uusvanhalla tyylillä toteutettuja rakennuksia ja moni työmaista on yhä kesken. Sekä tietysti patsaita. Paljon patsaita.
Vaikka osa Skopjen uudesta arkkitehtuurista liikkuukin camp-henkisyyden rajamailla ja epäilemättä saisi monet suomalaiset Alvar Aallon perinteeseen vannovat arkkitehdit kiemurtelemaan kiusaantuneena, ei makedonialaisia ainakaan omaperäisyyden puutteesta voi syyttää. Kuka ihme kyhää vielä 2010-luvulla historiallisia patsaita? Enpä muista toista kaupunkia, jossa moinen trendi olisi ollut vallalla. Tästä huolimatta Skopje miellyttää minua. Ehkä se on tuo omaperäisyys, ehkä tietty tuttuus sieltä 2000-luvun alkupuolelta. Saatan siten olla puolueellinen. Oman viehätyksensä kaupunkiin tuo myös sen sijainti laakossa osin lumihuippuistenkin vuorten ympäröimänä.
Skopjessa oltiin myös aktiivisia. Osa porukasta kävi kaupungin lähellä sijaitsevalla kanjonilla, monet kaupungin kupeessa olevan vuoren laelle rakennetulla ristillä – maailman korkein risti, kuulemma. Perin tuuliselle ja kalsalle vuorelle pääsi köysiratakärryllä. Ihan auvoinen ei kuitenkaan kaikkien Skopje-kokemus ollut. Taksikuskit – nuo maailmanlaajuinen pakollinen paha – nimittäin pääsivät laskuttamaan joiltain satunnaisilta matkailijoilta ylihintaa. Sääli sinänsä. Ilman moista kaikkien mielikuva kaupungista olisi varmaankin ollut enemmän tai vähemmän positiivinen.
Matka jatkuu taas kohta. Suuntaamme tänään Albaniaan. Alkuperäinen suunnitelma viettää yö myös eteläisessä Makedoniassa päätettiin lopulta hylätä, olemmehan Turkin rajahässäkän vuoksi päivän aikataulusta myöhässä. Matkaa Skopjesta Albanian rannikolle ei ole kuin hieman yli 300 kilometriä, mutta päivästä saattaa silti tulla pitkä. Jos kartasta voi mitään päätellä, on edessä jälleen kerran vuoristoisia maisemia.
