Varmaankin vuosikymmenen ehdin odottaa Sydneyyn pääsemistä. Kun sitten viimein saavuin, otti kaupunki minut vastaan sateella, joka jatkuu nyt kolmatta päivää. Huomenna pitäisi kaiketi kirkastua. Sydneyn tuomitsemisen jätän siis suosiolla tuonnemmaksi.
Tihkusateisten ja muuten vain harmaiden päivien varalle löytyy kaikeksi onneksi repuntäydeltä aktiviteettia. Turhaan ei elektronisia vempaimia ole onneksi tullut mukana kannettua.
Todellisuudessa tekniikkaan on ihan pikavuororeportoinnin puolesta ollut tarpeellista kajota päivittäin. Poikkeuksetta mukana on koko matkan ajan kulkenut Samsungin 900-sarjan läppäri. Alumiinisesta ulkokuoresta on karsittu kaikki turha pois, mistä hartiat kiittävät. Sisäpuolelta sen sijaan löytyy tehoa niin paljon, että raskaammatkin kuva- ja videoeditoinnit on saatu jouhevasti hoidettua.
Kiitettävästä akkukestosta on ollut apua etenkin pidemmillä siirtymillä. Muutoin tien päällä kätevänä paikkaajana on toiminut Nokian C7. Varsin huokeahintainen älypuhelin on suoriutunut mukavasti perustoimintojen lisäksi myös netin selailusta ja sähköpostien tarkistelusta. Erityisen käytännölliseksi on havaittu Nokian karttasovellus muita matkailuaiheisia applikaatioita tietenkään unohtamatta.
Sim-kortteja on matkan aikana kerääntynyt jo kourallinen, kun jokaisesta käydystä maasta on yksi mukaan tarttunut. Tämä kannattaa, sillä EU:n ulkopuolella suomalaisen liittymän käyttämisestä laskutetaan tähtitieteellisiä summia – myös yhteydenpito kotimaahan on paikallisella liittymällä huomattavasti halvempaa. Reitin varren jokaisessa maassa prepaid-kortin hankkiminen on sujunut ongelmitta ja halvalla.
Myös mobiilinettejä on tullut monessa maassa kokeiltua. Yhteydet toki vaihtelevat, mutta kokonaisuudessaan kokemukset ovat hyviä. Kun internetkahviloita ei ole ollut näköpiirissä, on pikavuororeportointikin onnistunut yhdistämällä tietokone puhelimen kautta nettiin.
Tällä reissulla olen itse tullut varsin hyvin yhden peruspuhelimen taktiikalla toimeen, mutta paljon reissaavalle kahden sim-kortin kännykkä lienee silti kannattavin, kun kortteja ei tarvitse veivailla edestakaisin tai kantaa mukana kahta laitetta. Vara-akku on sen sijaan ollut tarpeen useaankin otteeseen – netissä surffailu ja monet sovellukset saattavat viedä virtaa yllättävänkin paljon.
Vieläkin tärkeämmäksi olen silti kokenut kameran vara-akuttamisen. Monesti kriittisellä hetkellä on nimittäin kaivattu varavirtaa. Kahdella akulla on pärjäilty ja muutoinkin Nikonin D5100 -järjestelmäkamera on ajanut asiansa niin still- kuin videokuvauksessakin. Toki optiikkaa ja lisävarustetta voisi aina olla mukana enemmänkin, mutta laajemman polttovälin kittiobjektiivi (18-105 mm) ollut kokonaisuutta ajatellen riittävä.
Vakautta kuvaukseen on tuonut Gorillapod-jalusta, jonka päätin kokeilumielessä ottaa mukaan. Liikuteltavuudessaan täysin suvereeni jalusta kulkenee tiivisti mukana myös myöhemmillä reissuilla.
Suurempia puutteita ei matkavarustuksessa ole tullut vastaan. Mitä nyt jatkojohtoja ja adaptereita on kaipailtu lähestulkoon jokaisessa pysähdyspaikassa, kun keskimäärin kahdeksan virrannälkäistä pikavuorolaista on hypännyt huoneen ainoan pistorasian kimppuun.
