Moskova on Euroopan suurin kaupunki 11,9 miljoonalla asukkaallaan. Monikaistaiset tiet johtavat kaupunkiin. Hotellimme nimeltään Rushotel sijaitsi noin 20 kilometriä kaupungin keskustasta kaupungin ulkopuolella, kehätien varressa. Hotelli oli ihan hyvätasoinen ja sieltä oli shuttlebussi kuljetus metroasemalle. Metrolla pääsi hyvin keskustaan 12 pysäkin kautta.
Kreml, Mensikovin talo, Gumin tavaratalo ja monta muuta kohdetta kuuluivat ohjelmistoon ja baarissakin piti välillä poiketa. Kehitys menee huimaa vauhtia eteenpäin, mutta jo parin kolmen korttelin päässä kaupungin ytimestä neuvostoajan rakennukset jököttävät paikoillaan.
Jotkut olivat kuitenkin jo aiemmin tutustuneet Moskovan keskustaan ja pieni vesisade ei innostanut lähtemään kaupunkiin. Hotellin vieressä oli kauppakeskus, mutta siellä oli paljon tyhjää tilaa ja asiakkaita vielä vähemmän. Osa myyjistä oli Azerbaitsanista ja siinä sitten tuli kyläkutsu Bakuun ja puhelinnumerotkin tuli vaihdettua Fatman kanssa. Yhteistä kieltä ei varsinaisesti ollut, mutta eipä se liiemmin haitannut. Kaikenkaikkiaan Moskovasta jäi hyvä mieli.
Keskiviikkoaamu valkeni sateisena ja lähdimme köröttelemään kohti Nizchi Novgorodia, jonne oli matkaa nelisensataa kilometriä. Moskovan aamuruuhka oli melkoinen. Päivä on ollut sateinen ja harmaa, mutta bussissa on tunnelmaa ja suklaat häviävät hetkessä.
Lounaalle pysähdyimme Vladimirin kaupunkiin ja sieltä löytyikin mukavannäköinen ravintola, jonka oven pieleen oli tehty iso hevosenkenkä. Pöydät muistuttivat hevosvankkureita ja keitot ja ruukkuruuat olivat maittavia.
Kaikki pikavuorolaiset Vladimirissa
