Los Angeles ja Amerikan ennakko-odotukset

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Tuomas Pöyry.

Pakko näin alkuun sanoa, että hyvin jännää päästä vihdoin itsekin tekemään tekstipäivitystä tänne blogiin. On tullut oltua mukana muuten kaikella tavalla Pikavuorossa. Blogiin liittyen kuitenkin varmaan eniten kameran edessä ja takana. Mutta nyt sitä päivitystä.

Itse olen aina yrittänyt matkailuun liittyen poistaa mielestä kaiken näköiset ennakko-odotukset mitä, ennalta saattaa maahan liittyä. Näin on siten mukava antaa uuden maan paljastaa itse omat hyvät ja huonot puolensa. Sanoisin, että kerran aikaisemmin olen antanut ennakko-odotusten maalata tietynlaisen kuvan mieleeni maasta, joka sitten paljastui ihan muuksi. Tai jos vieläkin ollaan tarkempia, niin kyse on kaupungista. Tämä kyseinen kaupunki on Kazakstanin pääkaupunki Astana. Maa oli muuten juuri kuin odotinkin: Kylmiä ja tuulisia laakeita maisemia, jotka tuntuivat jatkuvan silmien kantamattomiin. Kyläpahasia oli siroteltu sinne ja tänne. Kun olimme saapumassa pääkaupunkiin odotin, että se olisi suht pieni ja matala sekä muutama hassu länsimaalainen rakennus joitten ympärille sen reilu 700000 asukasta olisi sijoittunut pieniin asumuksiin. Kaupunki osoittautui kuitenkin aivan muuksi. Se yllätti minut moderniudellaan uusine pilvenpiirtäjineen ja ostoskeskuksineen sekä asuintaloineen. Tämän jälkeen olen koittanut vannoa itselleni näitä ennakko-odotuksia olla tekemättä.

Amerikkaan, varsinkin Los Angelesiin tai New Yorkiin tullessa näiltä ennakko-odotuksilta ei voi kuitenkaan välttyä. Olemmehan nähneet tätä ”amerikan meinkiä” teeveestä tuutin taydeltä koko elämämme, jos on jotain muuta katsonut kuin Salatut Elämät ja Kymppi uutiset. Koitin silti pitää mielessä, että se mitä teeveestä tulee on vain viihdettä ja siinä kuitenkin näytetään vain tiettyä puolta. Median kertomiin Amerikan lakeihin tässä en viitsi edes lähteä.

Kuitenkin heti terminaaliin saapuessani alkoivat salamavalot välkkyä ja ilmettelin, että mikäs täällä on meneilään. No siellähän oli kentällä jo heti ensimäinen julkimo paparazzien uhrina. Terminaalista ulos päästyäni lyötiinkin sitten jo melkein nenäni edessä LAPD:n toimesta ensimmäinen heppu rautoihin. Suht paljon tapahtumaa mielestäni jo heti kentälle saapuessa siis. no, eipä se tähän lopu. Tästä minun oli tarkoitus siirtyä julkisin kulkuvälinein ystäväni luo, joka asuu kaupungin osassa nimeltä Pasadena. Tällä bussin/metron yhdistelmä matkalla minulle ehti väljeta Yhdysvaltojen monikulttuurellisuus. Tällä noin tunnin mittaisella matkalla ehdin kuulla ehkä neljää eri kieltä ja nähdä tuplan verran eri väestöluokkien edustajia. Pasadenaan päästyäni minulle valkesi Kaupungin aluejaollisuus. Heti asemalla alkoi kuulua Latinopoppia ja tiirasin vasemmalle niin siellähän on kotibileet. Aloin katsella ympärille ja väestä sekä kauppaliikkeistä ymmärsin, että kyseessähän on Latinoiden asuttama alue. Tämä on mielenkiintoinen seikka, että amerika suurkaupungeissa tietyt väestöryhmät oikasti painottuvat tietylle alueelle. Eivät siis tietenkään kaikki, mutta kuitenkin niiksi ne sitten laimautuvat. Suurin myytin todeksi tulo tapahtui kuitenkin vasta paikallisen ystäväni Alexin luo päästynä. Amerikkalaiset kävelevät oikeasti sisällä kengät jalassa! Eivät siis aivan kaikki, mutta suurin osa. Tähän minun oli viiden Los Angeles –päiväni aikana vaikein tottua.

Mutta pääsivät jenkit yllättään myös monella positiivisella tavalla. Heti pasadenassa olin vähän hakusessa, että miten pääsen ystäväni luokse, joten jouduin kysymään apua vähän hurjemman näköisilta Latino veikoilta. He olivat erittäin ystävällisia ja päikäilivät oikein porukalla, että mihin suuntaan minun kannattaisi suunnata. En muutenkään oikein tuntenut oloani uhatuksi missään. En edes vaikka piipahdin Los Angelesin pahamaineisessa Comptonin kaupunginosassa.
Toinen asia oli tapaamieni henkilöiden tiedon määrä muusta maailmasta. Olen saanut joskus vähän selaisen käsityksen, että amerikkalaiset eivät paljon tietäisi muusta maailmasta, mutta olin väärässä. Moni tapaamani henkilö tiesi paljonkin, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Ja tiesivätpä moni myös missä Suomi sijaitsee.

Itselle jäi Los Angelesista todella hyvä kuva. Moni sanoo, että kyseinen kaupunki ei turistille paljoa tarjoa Hollywoodin ja Venice beachin lisäksi, mutta itse olen eri mieltä. Vaikka kävinkin edellisissä, niin väittäisin, että ne olivat juuri ne vähiten hyvät paikat kaiken muun lisäksi. Los Angeles on iso ja sieltä löytyy kaiken näköistä. Suosittelen siis vahvasti sinne meneville, että auto alle ja rohkeasti kiertelemään eri naapurustoja ja kaupunginosia. Itselle tuo viisi päivää ei mielestäni riittänyt kuin pintaraapaisuksi tuolle kaupungille. Näkemättäkin jäi paljon. Kuten Etelässä sijäitseva Anaheim sekä Orange County ja paljon muuta. Mutta niinkuin meillä on pikavuorolla tapana sanoa niin ”ensi kerralla sitten”.