Lähtö kohti Afrikkaan oli maanantai-iltana. Pakkauskriiseilyn, loppujen käytännön asioiden säätämisen ja kavereiden morjestelujen jälkeen suuntasin kohti Helsinki-Vantaata. Edessä oli reilu 16 tuntia matkustamista.
Iltalentoa odottaessa olin ehtinyt kasvatella hyvän innostuksen sekaisen jännityksen. Onneksi en pelkää lentämistä, mutta lähtöhetkellä fiilikset olivat todella sekavat. Tuntui siltä, etten ole koskaan lähtenyt yhteenkään reissuun näin huonosti valmistautuneena, vaikka samalla tiesin asioiden olevan ihan mallillaan.
Check-inniä tehdessäni tajusin unohtaneeni tulostaa Janin lähettämän bussilipun. Virkailija kysyi milloin ja millä aion Etelä-Afrikasta poistua. Hän myös ilmoitti, ettei päästä koneeseen, ellei ole esittää lippua. Onneksi tiketti löytyi tietokoneen välilehdeltä, ja sen näyttäminen riitti.
Ennakkoon olin eniten jännittänyt turvatarkastusta, sillä käsimatkatavaroissani oli reilu määrä erilaisia pillereitä. Vaikka lääkkeet olivat alkuperäispakkauksissaan ja niihin oli mukana myös reseptit, ei pussin sisällön selitteleminen turvatarkastajalle innostanut. Onnekseni daamia ei kiinnostanut muu kuin mistä olin ”ah niin ihanan” käsilaukkuni ostanut.
Lentoreittini kulki ensin Helsingistä Istanbuliin, jossa hengailin kolmisen tuntia. Sen jälkeen matka jatkui kohti Etelä-Afrikan Johannesburgia. Olin kuullut paljon hyvää Turkish Airlinesista ja etenkin ruoasta. Odotukset olivat melko korkealla. Ja ne myös lunastettiin. En joutunut pettymään, sillä ruoka oli maistuvaa. Ensimmäisen lennon annokseen en joutunut edes lisäämään suolaa, jonka teen lähes poikkeuksetta riippumatta siitä missä syön.
Turkish Airlinesin henkilökunta oli myös erittäin ystävällistä. Mielenkiintoisena seikkana pistin merkille, että lennoilla oli myös kokki mukana. Ikävä kyllä en päässyt seuraamaan hänen toimintaansa ykkösluokassa, mutta veikkaan hänen roolinsa olleen merkittävämpi siellä kuin turistiluokassa.
Jälkimmäinen lentoni kesti vähän vajaa 10h. Olen äärimmäisen huono nukkumaan istualleen, joten unet koneessa jäivät epämääräiseksi torkkumiseksi. Vieressäni istunut ranskalaiskundi veteli koko lennon sikeitä heräämättä välillä edes ruokailemaan. Kadehdittavan virkeältä hän vaikutti poistuessaan koneesta.
Ebola-pelko näkyi myös lennolla. Ennen laskeutumista matkustajille jaettiin terveysselvityskaavakkeet. Mikäli terveydentilassa olisi ilmennyt jotain poikkeavaa, olisi kentällä ollut edessä käännytys maasta. Itselläni ei onneksi ollut kaavakkeessa mainittuja oireita, ja pääsin ensimmäisestä tarkastuksesta läpi. Passintarkastuksessa oli vielä erityinen skanneri, joka ilmeisesti tarkkaili matkustajien ruumiinlämpöä.
Etelä-Afrikan maahantuloviranomaiset eivät muuten vaikuttaneet erityisen tiukoilta. Peruskysymykset oleskelun syystä ja kestosta kysyttiin, mutta matkalippua pois maasta ei tiedusteltu. Myöskään keltakuumerokotustodistusta ei kysytty.
Leimat saatuani painelin portista läpi, nappasin matkatavarahihnalta rinkkani kantoon ja astelin hymyillen tullin läpi Etelä-Afrikan maaperälle.
Tänään soi: Amy Macdonald: This is the life
___
Let´s go! – From Helsinki to Johannesburg
I had a evening flight on Monday. During day I had just enough time to make the last minute preparations and meet some friends.
I flew with Turkish Airlines for the first time. I had heard lots of great things about the company and had pretty high expectations. And I have to say that they are the Best Airline in Europe for a reason! They hand really friendly staff, food was tasty and they even had a cheff onboard. Not to mention the real forks and knives. Not those useless plastic ones.
The fear on Ebola was present on these flights. Before landing they cave us travel health questionnaires. All the passingers had to fill in one, and if any of the symptoms occured, they could deny the entry to the country. I didn´t have any so I got in easily.
On the flights I got very little sleep, so I was very tired I arrived to the immigration. The officer gave me back my passport and welcomed me to South Africa. I took my backpack from the baggage claim and walked thru the customs with a big smile on my face. Finally here!
Keltakuumerokotuskorttia kysytään vain matkustajilta, jotka tulevat keltakuumealueelta. Ja tuskinpa sinua olisi käännytetty, vaikka olisit rastinut oireita ebolakorttiin. Varmaankin sinut olisi ohjattu terveydenhuoltohenkilökunnan pakeille. Hyvää matkaa!