Krakova ja Auschwitz

Su 26.4.2015, Lublin (PL)

Matkaa Krakovasta jatkettiin hiljaisena sunnuntaiaamupäivänä ja suuntana oli Lublin, keskikokoinen kaupunki itäisessä Puolassa. Päätimme siis jättää Varsovan väliin ja ajaa kohti Baltiaa itäistä reittiä, lähempänä Ukrainan ja Valko-Venäjän rajoja.Ehkä liikenne täällä on rauhallisempaa kuin se kuulemma Varsovan ympäristössä on. Itse ajopäivästä ei ole paljoakaan kerrottavaa. Tiet olivat jälleen mainioita ja matka eteni. Krakovan jälkeen ensimmäinen päivämatkan puolisko ajettiin moottoritietä. Pääsimme perille alkuillasta, vielä valoisaan aikaan. Pienen pyörimisen jälkeen sopiva hotellikin löytyi sangen hyvältä paikalta.

Perusajopäivän sijaan enemmän kerrottavaa riittää muutamasta viimeisestä päivästämme Krakovassa. Itse kaupungissa oli perjantaina hämmästyttävän paljon säpinää. Liekö huhtikuun loppu jonkinlaista koulujen päättymisen aikaa Puolassa, sillä Krakovan kadut tuntuivat olevan väärällään siististi pukeutuneiden nuorten ryhmiä, välillä Ihan tungokseksi asti. Kevätjuhla-asuissa, kenties. Muutenkin ihmisiä tuntui olevan liikkeellä paljon. Sää myös suosi sekä näitä juhlijoita että meitä. Kaupungissa oli sekä perjantaina että lauantaina ihan täysi kesä, t-paitakeili. Ei kuitenkaan vielä liian kuuma, kuten voin kuvitella Krakovassa joskus keskikesäisin olevan.

Kiintoisaa oli myös, että Krakovan katukuvassa näemmä liikkui poikkeuksellisen paljon erilaista uskonnollista väkeä. Muutaman tunnin kaupunkikierroksen aikana vastaani käveli virka-asussaan monta pappia ja nunnaa. Puola on selvästikin maineensa mukaisesti katolinen maa. Enpä nimittäin muista, milloin olisin viimeksi törmännyt vaikkapa kahteen tunnistettavaan pappiin samana päivänä, minkään maan tai kaupungin kaduilla. Krakovassa näitä kohtaamisia oli enemmän kuin puolenkymmentä.

Lauantaina oli keskitysleiripäivä. Krakovan lähellä sijaitsevista nähtävyyksistä tunnetuin lienee Auschwitzin keskitysleirimuseo, joten koko porukka paikalla aiemmin käyneitä lukuunottamatta suuntasi siis sinne. Pähkäilimme, kannattaako tuo noin 60 kilometrin matka kaupungista museolle ajaa Ajokilla, vai onko Krakovasta viisaampaa ostaa jonkinlainen järjestetty pakettimatka. Päädyimme ottamaan paketin ja antaa Ajokin levätä. Tämä osoittautui lopulta erinomaisen järkeväksi päätökseksi. Omalla ajopelillä paikalle tuleminen oli toki mahdollista, mutta koko prosessi olisi vaatinut huomattavan määrän säätämistä, aina parkkipaikasta sisäänpääsylippuihin asti. Päiväkohtaisten kävijöiden määräkin on kuulemma nykyään rajoitettu, joten ellei paikalla ole ajoissa, saattaa pääsylippu jäädä siltä päivältä saamatta.

Sekä Auschwitzin että Birkenaun leirimuseoiden kierros kaikkine matkoineen ja pääsylippuineen, ovelta ovelle kyydillä, maksoi lopulta noin 36 euroa. Mistään ei tarvinnut itse huolehtia, kunhan oli ajoissa paikkalla majapaikan respassa. Mielestäni tämä oli kauppana mainio. Kuten todettua, omin päin bussin kanssa paikalle ilmaantuminen ei varmaankaan olisi ollut yhtä helppoa ja yksinkertaista. Tietkin perille kulkivat erinäisten kylien läpi ja vaikuttivat melko pieniltä, joten tältäkin kannalta lienee ollut hyvä ettei Ajokkia tähän päiväretkeen sotkettu.

Perille hieman yli tunnin pikkubussimatkan jälkeen päästyämme selvisi, että kovin on suosittu tämä museo. Porukkaa oli paljon. Voin vain kuvitella, millaista meno on ollut ennen vierailjamäärärajoituksia, eikä nyt taida edes olla vielä varsinainen sesonki. Meitä oli varoitettu, että mukaan tälle retkelle kannattaisi ottaa omat eväät koska palveluita ei Auschwitzin lähellä pahemmin ole, tai jos on, ne ovat kalliita. Tämä tieto osoittautui kuitenkin vääräksi. Toki hinnat varmaan olivat Puolan normitasoa kalliimmat, mutta eivät kuitenkaan päätä huimaavat. Ravintoloita ja kioskeja portin ulkopuolelta löytyi, mikä ei olekaan suuren turstimäärän huomioon ottaen ihme.

Kaikki museossa tuntui sujuvan suurella täsmällisyydellä ja kunkin ryhmän turisteja paimennittiin ammattimaisin ottein. Ensiksi mentiin turvatarkastukseen, jossa jopa vyö piti ottaa pois, aivan kuin lentokentillä konsanaan. Tämän jälkeen jonotettiin ensin kuulokkeiden, ja sitten pienten radiovastaanottimien jakopisteille. Kuulokesysteemi olikin sangen kätevä, opas kun puhui koko kierroksen mikrofoniin ja äänen kuuli tällä tavoin kymmenienkin metrien päästä. Kanavia laitteessa oli lukuisia, olihan ryhmiäkin paljon.

Niin, ja entäs sitten itse keskitysleirimuseo. Kovin näyttävät tehokkaita olleen hirmutöissään natsit. Toisaalta kierroksen – ja oikeastaan koko vierailun – antia mielestäni jossain määrin latistivat suuret ihmismäärät ja erityisesti opastettujen ryhmien kiivas etenemistahti. On toki ymmärrettävää, että oppaan tehtävä on saada porukkansa kierrätettyä keskitysleirin läpi määräajassa, tuleehan ihmisten kasaantuessa koko jutusta suuri sekasotku, porukkaa kun on todella paljon ja koko toiminta lienee tarkkaan kellotettua. Tällainen kiivastahtinen kiertäminen ei kuitenkaan oikein jätä mahdollisuuksia pohdiskella rauhassa paikan synkeää menneisyyttä, lueskella rauhassa taulujen tekstejä ja sisäistää niissä esitettyä asiaa. Jos kyseiseen museoon toiste satun eksymään, yrittäisin tulla paikalle sesongin ulkopuolella ja kierrellä leirillä omin päin, ilman opasta. Sekin kun on käsittääkseni täysin mahdollista.

Mutta synkeät asiat sikseen ja hetkeksi vielä Krakovan hostelliin, lupasinhan antaa paikalle mahdollisuuden. Annoinkin. Koko tällä matkallamme ja lähes joka kaupungissa on hostellitarjonta uskoakseni ollut sangen laaja sekä myös laadukas. Majapaikkojen omistajat ovat selvästi nähneet vaivaa yritystensä eteen. Remontit on tehty, yleisilme on tyypillisesti siisti ja raikas. Juuri tällainen oli tuo Krakovan paikkammekin. Toki yhteisasumisessa on aina huonot puolensa, joita tässä nimenomaisessa paikassa korostivat vielä muutamat pienet epäkohdat. Muun muassa sangen huterat kerrossängyt ja rasvaamattomat ovien saranat. Ihmisten liike sekä sängyissä että kiinteistössä sai siten aikaan jatkuvaa nitinää (sängyt) ja vinkunaa (ovet). Mutta kaikkeahan ei voi ikinä saada. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin loppujen lopuksi aika kohdallaan, sanoisin.