Saavuimme Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin perjantaina iltapäivällä. Ajokin ilmastointi lakkasi toimimasta pari päivää aikaisemmin, ja matkapäivät ovat olleet todella kuumia. Kaikki kaipasivat kipeästi parin päivän huolto- ja lepotaukoa. Perjantai-ilta sujui rauhallisissa merkeissä, jokaisen rentoutuessa tavallaan.
Lauantaina oli Itsenäisyyspäivä, jota kokoonnuimme juhlimaan pienellä porukalla. Finlandia-hymnin soidessa nostimme maljat Itsenäiselle Suomelle, ja seurasimme Linnan juhlia netin välityksellä. Osa pikavuorolaisista kävi myös paikallisessa Kristus-kirkossa Suomen Lähetysseuran järjestämässä Kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa. Illan päätteeksi lähdimme tanssimaan paikallisten suosimaan yökerhoon, jossa ei meidän lisäksemme ollut kuin muutama valkoinen. Ilta oli erittäin hauska ja pysyy mielessämme vielä kauan.
Sunnuntaina kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Ville ja Jani korjasivat Ajokkia lähes koko päivän. Huoltotauko oli tarpeellinen, sillä Ajokin alusta ja nivelet kaipasivat rasvausta. Lisäksi ilmastointi oli korjattava. Ilmastoinnin kanssa on edelleen ongelmia, sillä oikeanlaisia remmejä ei ole löytynyt. Toivottavasti se saadaan pian kuntoon, sillä Ajokissa on melko lämmin tunnelma.
Sunnuntai-iltana menimme Jussin ja Joonan kanssa syömään Joe´s Beer Gardeniin. Paikan erikoisuuksiin kuuluu laaja riistavalikoima. Pyrin aina maistamaan jotain mitä en ole aikaisemmin syönyt. Päädyin tilaamaan vartaan, jossa oli muun muassa seepraa, kudua, strutsia ja krokotiilia. Seepra oli hyvää, mutta krokotiili oli maultaan ja suutuntumaltaan epämiellyttävää. Voinpahan ainakin sanoa maistaneeni.
Joku toivoi aikaisemmin enemmän ruokajuttuja. Tähän mennessä olemme olleet niin länsimaalaisissa paikoissa, ettei erikoisuuksia ole liiemmältä eteen osunut. Isot monikansalliset ketjut jyräävät täälläkin, ja paikalliset tuntuvat suosivan niitä. Iän ikuiset ranskalaiset kuuluvat lähes annokseen kuin annokseen. Paikallisista lisukkeista juustoinen pinaattimössö ja jonkinlainen kurpitsa-maissisörssö ovat jo käyneet tutuiksi. Molemmat ovat makuuni hieman liian makeita, mutta syötävissä. Huomio on myös kiinnittynyt annoskokoihin, joka lähes poikkeuksetta on erittäin suuri. Vaikka olen varustettu hyvällä ruokahalulla, en useimmiten jaksa syödä annoksia loppuun.
Maanantaiaamuna teimme Pikavuoron perinteisen tervehdyskäynnin suurlähetystöön. Siellä ystävällinen Elisabet Kivimäki otti meidät vastaan ja kertoi meille lähetystön toiminnasta sekä Suomen ja Namibian suhteista.
Suomella on pitkät ja hyvät suhteet Namibian kanssa. Presidentti Martti Ahtisaarella oli merkittävä rooli Namibian itsenäistymisessä vuonna 1990. Windhoekista löytyykin kuulemma myös Ahtisaaren mukaan nimetty katu, sekä useita Martti- nimisiä miehiä.
Lopulliset fiilikset Windhoekista jäivät itselläni hieman laimeiksi. Ennakkoon lukemani perusteella en paljoa edes odottanut, ja todellisuus vastasi melko hyvin oletuksiani. Kolmen päivän pysähdys kaupungissa oli riittävä. Reportterin mieli hajalaa jo Swakopmundiin rantaelämää viettämään.
Tänään soi: Ultra Bra – Savanni nukahtaa
__
We had a 3 days stop in Namibia’s capital city Windhoek. Everybody was tired and we needed a break. Ajokki’s AC isn´t working like it should be, so there is very warm in the bus.
On Saturday was The Independence day of Finland and of course we had little celebration. We toasted for Finland and later in the evening went to dance in a local night club. We had a night to remember!
On Sunday me, Jussi and Joona went to have dinner at Joe’s beer Garden. I ate some zebra, kudu, crocodile and ostrich. Zebra was actually very tasty, but don´t think I will eat crocodile again.
Monday before we left to Swakopmund, we made the traditional Pikavuoro visit to The Embassy of Finland.
