Kipparin saavuttua Balin Kutalle vuorokausi sitten, parisen viikkoa muiden perässä, Pikavuoron Aasian etappi voitiin vihdoin pistää viimeisiltä osiltaankin pakettiin. Ulkopäin tuo paketti ei liene kaikkein kaunein, pikemminkin kuskin selkänahasta kääritty ja verellä, hiellä sekä kyynelillä yhteenliimattu.
Sisäinen kauneus on silti tässäkin tapauksessa tärkeintä. Muistoja – hyviä sekä huonoja, kokemuksia – hyviä sekä huonoja ja puurtamisella saavutettuja taisteluvoittoja – pelkästään hyviä – on tuo paketti nimittäin pullollaan.
Menneiden jatkuvasta fiilistelystä huolimatta ajatukset ovat itse kullakin kääntyneet jo kohti Australiaa. Osalla jo paljon muita aiemmin.
– Pari kuukautta tässä on oltu kuset housussa, kiteytti kippari eilisillan purkukeskustelun päätteeksi.
Jännityksen aiheuttaja on Australian tulli- ja maahantuloviranomaisten tiukkaakin tiukempi seula. Kun jo pelkästään ihmismatkustajalta saatetaan kengänpohjista raaputtaa vieräsperäinen maa-aines pois, voi vain kuvitella, minkälainen kohtelu toistakymmentä maata kiertäneellä Ajokilla on edessään.
Tällä hetkellä bussi odottelee siis isäntänsä saapumista Darwinin satama-alueella karanteenissa. Syvemmälle maahan ei ole asiaa ennen kuin autolle on saatu terveen paperit ja byrokratiaumpisolmuja edes hieman löystettyä.
Tullisäännösten perusteella Australian viranomaiset eivät juuri armoa tunne. Erään asiakirjan mukaan maahan saapuvalla ajoneuvolla on kolme vaihtoehtoa: edelleenlaivaus, tuhansien eurojen arvoinen puhdistus tai menopelin tuhoaminen. Pikavuoron tapauksessa valinta näistä kolmesta on keskimmäinen.
Ennen rajanylitystyä suoritettava puhdistus poikkeaa muutamalla pikkuseikalla ABC:n harjapesusta. Auto nimittäin puunataan kiireestä kantapäähän, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin eikä kiveäkään jätetä kääntämättä. Ennakkotietojen mukaan esimerkiksi Ajokin penkit on revittävä irti ennen operaatiota. Loppusilaus suoritetaan sitten myrkytyksen muodossa – Ausseissa ei nimittäin ulkomaisia ötököitä suvaita.
Kun, tai jos, parikymppinen suomalaisbussi tästä taistosta hengissä selviää, on tulevaisuus edelleen vaakalaudalla. Tullin kriteerien täyttyminen riittää vain auton väliaikaiseen maahantuontiin – ajolupa on puolestaan on asia erikseen. Vaikka Ajokki on ikäisekseen hyvin vetreässä vedossa, ei tätäkään muodollisuutta voi millään mittapuulla pitää läpihuutojuttuna.
Kateeksi ei siis käy kippari Lainetta, joka huomisaamuna suuntaa kohti pykälähelvettiä. Lieskojen polttavuudesta kuultaneen päivitystä ensi viikon alkupuolella.
—
As Jani the Driver found his way to Bali, the Asian stage of Pikavuoro’s journey finally came to an end. Although last night was a proper time to look backwards to all the achievements, it was also about the time to look forwards.
The vast and mighty Australia is, in fact, right around the corner. Jani will head to Darwin tomorrow to take care of the red tape. In Australia, which might be the strictest country what comes to the customs and immigration issues, this is not going to be a piece of cake. Actually, it will, no doubt, be hard as hell.
Jännityksellä odottelen ensiviikkoa ja toivon ihmeitä tapahtuvaksi!!
Huiiiiiiiiiih, täähän alkaa olla jännittävämpi kuin Bond-elokuvat ,-) Varmaan teitillä on perhosia mahat täynnä ja pää pyörii oudoissa ajatuksissa … Elätte siis jännittäviä aikoja.
Nyt täytyy vaan toivoa myönteistä jatkoa teille joka hepulla ja autolle – jään monen muun kanssa odottamaan viestejä tapahtumista ja toiminnoista.
Sanon kuin Susi Hukka joskus Aku Ankassa, ” minä puhkun ja puhallan …. teille myönteisiä päätöksiä viranomaisilta”
Tsemiä !
Johonkin vanhaan hammaslääkäri- tms-mainokseen viitaten: ROHKEUTTA,PAPPA – TAI SIIS JANI JA KUMPPANIT. ON SE HYVÄ ETTÄ ETTE TARTUTA KENGURUILLE MITÄÄN AASIALAISTA INFLUENSSAA !
Komppaan edellisiä!
Samalla itsevarmuudella ja suomalaisella sisulla eteenpäin kuin tähänkin asti!
Aussit on leppoisia, toivottavasti tullimiehetkin neuvovat kun kerran sinne asti on jo päästy.
No worries!
Kiitos rohkaisevista sanoista! Kyllä tää vielä hymyks hyytyy…
K