Keskiviikkona 3.12. jatkoimme matkaa puolilta päivin. Suuntana oli Namibian raja. Kaikkia jännitti hieman, mutta Jania varmasti eniten.
Springbokin pikkukaupungista oli matkaa rajalle alle 200km. Maisemat muuttuivat kuivemmiksi ja karummiksi mitä lähemmäs rajaa pääsimme. Bussissa oli edelliseen päivän kovin riehakkaaseen tunnelmaan nähden erittäin rauhallinen meno.
Saavuimme rajalle noin kolmen aikaan iltapäivällä. Ensin menimme hakemaan Etelä-Afrikan puolella leimat passeihin. Operaatiossa ei kestänyt kauan ja myös Ajokki sai leiman papereihinsa. Virkailijat eivät halunneet edes tutkia bussia eikä laukkuja, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin.
Ajoimme läpi no man’s landin Namibian rajatarkastuspisteelle. Purkauduimme kaikki bussista ulos ja saimme virkailijoille aikaan henkilökohtaisen ruuhkan. Liekkö koskaan nähneet yhtä monta suomalaista kerralla.
Passinleimausprosessi sujui loppujen lopuksi yllättävän nopeasti. Ajokin maahan pääsyn lisäksi jännitimme ennakkoon myös kuinka käy vaaleanpunaisella väliaikaispassilla matkustavan pikavuorolaisen, mutta hänkin pääsi maahan ilman ongelmia. Myös Ajokki sai tarvittavat leimat papereihin, eikä tälläkään rajalla kukaan halunnut tutkia bussia. Bussissa tunnelma nousi kattoon kun ajoimme viimeiseltä tarkastuspisteeltä Namibian puolelle.
Silminnähden rentoutunut Kippari totesi rajan jälkeen, että nyt on hemmetin hyvä fiilis ja voin lopettaa stressaamisen. Myös muut olivat sitä mieltä, että Afrikan seikkailu alkoi todenteolla vasta tänään.
Yöksi päädyimme Grünau-nimiseen pikkukylään. Otimme huoneet paikallisesta majatalosta, jossa emme yllättäen olleetkaan ensimmäiset suomalaiset. Herra nimeltä Arvo Eirola oli vieraillut majatalossa vaalealla kuplavolkkarilla ensimmäisen kerran jo vuonna 1966. Sen jälkeen hän on säännöllisin väliajoin pistäytynyt tervehtimässä omistajaa. Eikä ihme: Grünau hotellin tunnelma oli erittäin lämminhenkinen ja huoneet siistit ja viihtyisät. Oman viehätyksensä paikkaan toi lukuisat vanhat esineet, joita oli ripoteltu ympäri majataloa. Löytyipä sieltä myös toimiva gramofoni, jolla Viihdepäällikkö soitteli illan mittaan klassikkokiekkoja.
Aamulla matka jatkui kohti Windhoekia majatalon isännän kiitellessä Viihdepäällikkö Tuomasta ja Pikavuoron Securityä Jussia parhaimmiksi asiakkaiksi, joita hänellä on aikoihin ollut.
Tänään soi: Elvis – Can´t Help Falling in Love
__
Bye Bye South Africa, hello Namibia!
On Wednesday we crossed the border from South Africa to Namibia. We were all little anxious but most of all Jani. We were not sure if we had all the papers for the Ajokki. We didn´t have any troubles to get out of South Africa and in to Namibia. We were very excited and felt like our African adventure really started when we drove trough from the last check point
We ended up spending the night in Grünau. We found a very nice Country House called Grünau Hotel. Surprisingly we were not the first finnish people there, a Mister Arvo Eirola had visited there first time in 1966 and many times after that. They had a picture of Mr. Eirola’s beetle at the reception. Owner promised to put our group picture right next to Mr. Eirola’s. The owner also said that The Master of Entertainment Tuomas and our Security man Jussi were the best customers he has has in a while. No doubt about it!
