Debre Berhan – Dessie 18.2.2015

Viileän yön jälkeen aamuaurinko lämmitti Debre Berhania mukavasti. Unta olisi piisannut kauemminkin, mutta lähtö oli sovittu yhdeksäksi. Hieman siitä tosin myöhästyimme, sillä Ajokki oli tankattava ja tankkaamista varten tarvittiin lisää käteistä.

Etiopiassa on löytynyt yllättävän hyvin pankkiautomaatteja. Tosin niiden toimimisen laita on vähän niin ja näin. Osasta saa rahaa vain paikallisilla korteilla. Osassa käy vain Visa ja osassa vain Mastercard. Joissain käy kaikki edellä mainitut. Ainakin periaatteessa. Useasti laitteissa lukee system error, ne ovat tyhjiä tai sähköt ovat poikki. Turhauttavia tilanteita.

Keskiviikkona yritimme nostaa rahaa muutamasta eri automaatista laihoin tuloksin. Erään automaatin kohdalla saimme jopa itseltään pankinjohtajalta apua automaatin käytössä. Sekään ei aluksi auttanut, sillä vika oli yhteyksissä, ei itse automaatissa. Johtaja kehotti meitä menemään Eva Hotellin viettämään aikaa ja palaamaan myöhemmin takaisin. Kävimme myöhemmin kokeilemassa samaa automaattia, jolloin se ystävällisesti sylki ulos sentin paksuisen pinon 50 birrin seteleitä. Toivottavasti joskus saa sulloa lompakkoonsa saman paksuisen nipun 50 euron seteleitä!

Etiopia on ensimmäinen maa reissullamme, jossa on ollut ongelmia polttoaineen kanssa. Asemia löytyy, mutta monesti niissä on pumput tyhjänä. Debre Berhanissakin kysyimme dieseliä muutamalta asemalta, mutta niillä ei ollut. Asemalla, josta lopulta saimme dieseliä ostettua, suostuttiin myymään menovettä vain 1000 birrillä. Tuolla summalla irtosi vain reilut 60 litraa. Tämäkin oli kuulemma kaksinkertainen määrä normaaliin nähden. Toki tämä on tyhjää parempi, mutta suunnitelmamme tankin täyteen ottamisesta jäi reilusti vajaaksi.

Tie kohti pohjoista mutkitteli vuoristoisessa maisemassa. Kävimme välillä yli 3000 metrin korkeudessa, laskeutuen taas noin tuhanteen metriin.Sadekausi on vasta tulossa ja kaikkialla on todella kuivaa. Kapeaa serpentiinitietä hiljaa ajettaessa ehtii hyvin katsella ympäristöä. Ja hieman toki jännittää.

Kaikessa karuudessaan maisemat olivat pitkästä aikaa uskomattoman kauniit. Viljelysalueiden keltaisia sänkipeltoja täplittivät pienet peltikattoiset talot ja muutamat vielä vihertävät puut. Siellä täällä jokunen kirkko kohosi kylän korkeimmaksi rakennukseksi. Vuohet, lehmät ja muutama kameli etsivät pelloilta ruokaa, härkien vetäessä vankkureita. Tienviertä kulki pieniä sitkeitä aaseja, joille oli kasattu valtavia heinäkuormia. Lapset vilkuttivat iloisesti, isompien tyytyessä ihmettelemään outoa bussiamme.

Pidimme matkalla lounas- ja tankkaustauon. Tankkaaminen oli mielenkiintoinen operaatio. Varsinaista huoltoasemaa kylässä ei ollut, vaan dieseliä myytiin isoissa muovikanistereissa. Kanisteri kannettiin auton viereen parin metrin puutarhaletkun pätkän kanssa. Letkun toinen pää työnnettiin kanisteriin. Toisesta päästä tankkaaja imaisi reilusti ennen kun työnsi sen Ajokin tankkiin. Sisällön tyhjennyttyä setelit siirtyivät kädestä toiseen ja Ajokki oli tankattu. En muista nähneeni tällaista tankkausta koskaan. Tankin tyhjennyksen kyseisellä menetelmällä kylläkin.

Matka jatkui auringon paistaessa, tien mutkitellessa ja maisemien pysyessä lähes samanlaisena. Erona oli, että ajoimme loppupäivän alempana. Pikkukylissä näkyi jonkin verran täysin hunnutettuja naisia, sekä muutamia miehiä aseineen. Kiinnitin huomiota myös paikallisiin varsin alkeellisiin asumuksiin, joiden pihoilla komeili vain vähän ruosteisia lautasantenneja. Huvittava kontrasti.

Iltaa kohden aloimme jälleen kiipeämään ylemmäs. Serpentiinitie mutkitteli aivan rotkon reunalla, mutta pimenevässä illassa maisemat olivat todella kauniit. Pimeän tullen saavuimme noin 2500 metrin korkeudella sijaitsevaan Dessien kaupunkiin, joka osoittautui varsin suureksi ja vilkkaaksi. Jouduimme majoittumaan kahteen eri paikkaan, sillä seitsemälle hengelle ei löytynyt tarpeeksi huoneita saman katon alta. Nenä jäässä vetäydyimme unille ennen aamun starttia.

Tänään soi: Simon & Garfunkel – Mrs. Robinson

__

Debre Berhan- Dessie 18.2.2015

We had a plan to leave Debre Berhan at nine. First we had to get some diesel for Ajokki. It was not easy because the ATM’s didn’t work. We had to try several times and several ATM’s before we were able to withdraw cash. The next problem was that the only filling station with diesel only sold us 60 liters. The had somekind of regulation. We had to take what we got and continue.

The day was filled with beautiful views. The drove up to the mountains. The road was narrow and curvy and went up to 3200 meters above the sea level.For a little while we came down and in the evening we climped again up to 2500 meters. After sun went down, it came really cold! Tomorrow we will continue, if we don’t froze over night!