Toistaiseksi takana on Pikavuoron historian lyhyin etappi, Phitsanulokista Sukothaihin, eli vaivaiset 60 kilometriä siivu. Näitä lisää kiitos :). Kieltämättä tuli hyvään saumaan kahden yön stoppi. Ajokille lepoa, jonka jälkeen vuorossa 270km repäisy rakkaaseen Chiang Maihin.
Jälleen kerran olimme onnekkaita hotellin suhteen, saatiin bussi pihaan ja palvelut olivat lähellä jne.
Illalla otettiin rennosti pyörähtämällä markkinoilla, hieronnassa ja parturissa. Loppuillasta ei löytynyt taksia ja niinpä pienen odottelun jälkeen poliisit tarjosivat kyydin ravintolaan. Tästä voisi todeta, että kapungissa on mukavia poliiseja.
Parturissa vierailu oli omalta osalta virhe ja ns. harmittava ”takaisku”. Kielimuuri ja silmien kiinni pistäminen vei takatukkani. Siitä seurasi uuden hiustyylin pohdintaa, mutta päätin jättää hiusten viimeistelyn Chiang Maihin.
Seuraavana aamuna suunnattiin Sukothain vanhaan kaupunkiin kolmipyöräisellä menopelillä. Otettiin silmäruoaksi makeat rauniot, jotka eivät kuitenkaan vetäneet vertoja viime talven reissulle, kun poikkesimme Kambodzan Angkor Watilla.
Perjaitaiaamusta ajelimme kohti Chiang Maita. Etappi meni oikeastaan kuin tanssien. Ajokista löyty kuin löytyikin tarvittavat hevoset Pohjois-Thaimaan vuoristo-osuuksiin.
Chiang Maissa meitä oli vastassa aktiivinen Suomi-porukka. He olivat selvittäneet hotellin ja ohjelman illaksi.
Tänään ajeltiin Chiang Maista Lampangiin. Huomenna vuorossa Khamphaeng Phet.
Seuraavan postaus Chiang Maista.
Oot niin pitkä että parturi ei ylettänyt kuin takatukkaan ;p
Hyviä parturireissuja sulle ja muillekin.
Timo
Hienoja kuviasi katsoessani tulee ihan mieleen omat Thaimaan matkat 🙂
http://thaimaahan.net
Hieno peli tuolla saksalaisella asuntoautoilijalla.