Aamunkoitto Hua Hinissä on harmaa, mutta säästä huolimatta mieli pysyy kirkkaana.
Viimeisen parin vuorokauden tapahtumat pyörivät mielessä loputtomassa luupissa. Ajokki Royal ylitti yön aikana tiedostetun ja tiedostamattoman rajan. Bussiaiheisten unien jälkimainingeissa löysin aamulla huuliltani lämpimän hymyn, vaikka guesthousen ilmastointi puhalsikin hyistä ilmaa ohuen peiton läpi herätessäni yrmeän yövartijan ja punertavan kissan sekavaan vuoropuheluun.
Hymykuopat lienevät tällä hetkellä kaikkia pikavuorolaisia yhdistävä piirre. Uudesti syntyneen Ajokki Royalin rantautuminen hotellin pihaan Ban Pongissa yllätti jokaisen, vaikka hetkeä oltiinkin jo pitkään odotettu. Helpotuksentunne, vapautuneisuus ja puhdas riemu säkenöivät Janin kasvoilta miehen kurvatessa viimein kohti Hua Hiniä. Hyvän mielen aura tarttui hetkessä myös kyyditettäviin niin kuin positiivisilla asioilla on yleensä tapana.
Noin 170 kilometrin mittainen etappi taitettiin yhden pysähdyksen taktiikalla ja perille Hua Hiniin saavuttiin jonkin verran pimeän laskeutumisen jälkeen. Ajokki suoriutui annetusta tehtävästä moitteettomasti huolehtien myös matkustajien hyvinvoinnista. Bussin etuosaan asennetut puhaltimet pitivät hien loitolla, takaosan ilmastointilaite puolestaan sylki viileyttä ”ykkösluokassa” istuneille – joskin aggregaatista loppui bensa matkan loppuvaiheilla.
Kaiken kaikkiaan matkakokemus oli miellyttävä, mieleenpainuva ja mukava, vaikka oma matkani menikin pitkälti lähdön yhteydessä kuvattua videomateriaalia työstäen. Itsepähän olen osani valinnut. Onneksi tarjoilu sentään pelasi bussissa.
Aina säännöllisen epäsäännöllisesti – siis silloin tällöin ja joka tapauksessa hyvin harvoin – elämässä tulee vastaan tilanteita, joiden merkittävyyden ja unohtumattomuuden ymmärtää jo tilannetta eläessä. Ajokin sumutorvisoitannan säestämä sisääntulo on yksi näistä. Sataprosenttisella varmuudella.
Näithän jo lähtölaukauksen?
P.S. Lisää kuvia nähtävissä Pikavuoron Facebook-sivulla!
—
In English
The smile on Jani’s face was indescribable (see picture on the top) as Pikavuoro left Ban Pong yesterday afternoon. We got off to a flying start and got to Hua Hin just after the sunset. The first 170 kilometer ride was pure pleasure and the atmosphere among passengers was very high. And still is.
One bus, one dream – that’s all you need. Pikavuoro is on its way to conquer the world.
