Jokainen suomalainen tietää onnen ja helpotuksen tunteen, kun loputtomien pakkasessa myöhästynyttä junaa odottelemalla vietettyjen aamujen, loskamassan läpi kalhaamisen ja pimeältä taivaalta hönkivän pakkasen kiroamisen jälkeen kevään ensimmäiset merkit alkavat näkyä hiljalleen heräilevässä luonnossa.
Meillä on pakkasta ollut Kazakstanin jälkeen vain silloin tällöin öisin, mutta siitä huolimatta vihreät puut, nurmikko ja pensaat antavat lupauksia lähestyvästä tropiikista. Sama kuin kesä olisi viimein saapumassa.
Palmupuiden varjossa turkoosin valtameren lempeää kohinaa elämänsä kuunnelleet kansat eivät tiedä tästäkään tunteesta mitään. Kyllä on todella voitto syntyä Suomeen.
Xi’anin ja Chengdun väli ajettiin sunnuntainpäivän aikana lähes yhteen putkeen. Ajopäivän aikana maisema alkoi muuttua ruskeasta ja harmaasta vuoristosta vihertävään vuoristoon. Saavuimme Chengduun eilisillalla 23.00 aikoihin. Kilometrejä kertyi reilut 700 ja tunteja yli 12.
Nyt on ajettava pitkää päivää, sillä Kiinasta on poistuttava jo perjantaina. Tämän vuoksi starttasimme tänäänkin aikaisin, heti aamusta 8.00 jälkeen. Chengdu jäi siis kokonaan väliin, mutta onhan näitä kiinalaisia suurkaupunkeja jo matkan varrelle eksynyt.
Parin matkapäivän palkintona on kolmisen yötä kaikessa rauhassa Kunmingissa. Lämpötilan pitäisi olla kaupungissa jo parikymmentä astetta plussan puolella, ja Kunming on muutenkin viihtyisä ja siisti. Olen viimeksi käynyt kaupungissa vuonna 2009, jolloin se jäi mieleen yhtenä Kiinan-reissun parhaista paikoista.
Chengdun jälkeen maisema alkoi muistuttaa postikortti-Kiinaa: veden peittämät riisipellot kiersivät vehreitä kukkuloita ja matalien talojen savupiipuista nousi pieniä savukiehkuroita. Ainostaan talvisaikaan sankka usva heikensi näkyvyyttä, ei kuitenkaan ajoa haittaavalla tavalla.
Kiinan tapaan idyllisen maalaismaiseman jälkeen seuraavan kukkulan takana saattaa odottaa ruma teollisuusmörkö, jonka yllä mustana leijuvaan savupilveen on piilotettu koko Kiinan talouskasvun salaisuus.
Tie Chengdun ja Kunmingin oli aluksi erittäin hyvässä kunnossa, ja pitkänkin matkan taittaminen näytti sujuvan ongelmitta. Bussilla ajelu on ollut Kiinassa koko matkan vaivattominta, sillä diesel on hyvälaatuista ja teiden varsilla on riittävästi huoltoasemia pikkunaposteltavan ja juomaveden ostoa varten.
Ruokatarjonta tosin rajoittuu useimmiten purkkinuudeliin, johon sotketaan vain mausteet ja kuumaa vettä. Valmisnuudeleita on saanut syödäkseen muutaman kuukauden annoksen.
Tien kunto ja ajonopeus kuitenkin laskivat saavuttaessa Yunnanin maakunnan rajalle. Ajokki körötteli yön pimeydessä lähes 2000 metrin korkeuteen. Päätimme joka tapauksessa ajaa Kunmingiin asti, sillä yön viettäminen jossain pikkukaupungissa ja aamulla jälleen tavaroiden pakkaaminen ja bussiin kyytiin hyppääminen oli huonompi vaihtoehto, kuin kolmen yön viettäminen paikallaan Kunmingissa.
Kello on nyt 03.00 paikallista aikaa, ja saavuimme viimein hetki sitten kaupunkiin. Parin päivän aikana on edetty hurja pätkä maantietä niin kilometrien kuin ajotuntienkin puolesta, joten seuraavaksi paikallaan on pitkät yöunet ilman herätyskelloa. Huomenna näkee, onko aika kullannut muistot vai oliko Kunming kaiken vaivan arvoinen.
Tervehdys täältä rrrraikkaan ilman kotosuomesta. Tampereen takana yli 20 pakkasta. Aamulla lienee 30, on niin selkeää. Huomasin äsken tähtitaivaalla Siriuksen- kevät on sentään tulossa tännekkin. Korkeakoskella palaa UPM:n saha.
Teillä on kaikesta päätellen asiat mallillaan, niin sitä pitää. Hienoja kuvia ja selkeää tekstiä. Bravo.
Aikas extreme-meininkiä teillä. Nauttikaa reissusta pikavuorolaiset!
Kevättä mekin odotamme 🙂 Mahtavaa tekstiä edelleen.
Täällä saa pikkuhiljaa huokaista helpotuksesta ja on kyllä jo pienten onnittelujen aika.
olette selviytyneet kunnialla sellaisen reitin läpi että oikeastaan tuntuu uskomattomalta.
samalla vähän haikealtakin, koska loppusuora häämöttää ja se tietää samalla muutosta
päiväruutiineihin myös täällä, ei olekkaan enää itsestään selvää missä käydään ekana
kun tietokoneen viereen pääsee. no eiköhän tämän kanssakin opi vieroitus oireiden
jälkeen elämään. jaksakaa vielä hieman ja sen jälkeen nauttikaa ja levätkää, sen olette todellakin ansainnu. Hienoa olisi kuulla jokaisesta täällä blogilla senkin jälkeen kun teidän tiet jossain
vaiheessa erkanee, kuka meni minnekkin ja koska takasin kotona.
kiitoksia t artsa
Kevat saa ja nayttaa kuivuvan kokoon jutut taalla , jonnekkin on porukat hajoilleet . . .
Onnittelut pikavuoron porukalle, tavoite häämöttää jo varsin lähellä.
Näytti tuo Xian-Kunming väli varsin mielenkiintoiselta, vuoristossa pisin tunneli taisi olla 30 km.
Kertokaa blogissa liikennekulttuurista ja sattumuksista matkan varrelta, kuvia tilanteista, erikoisista ajoneuvoista joita olette nähneet.
Loppumatkalta kiinnostaa kuinka sujuu Laosiin meno rajanylityksineen,.
Ajokkilaisen kuluista ja ongelmista voisitte kirjoittaa, kertokaa myös minkälaisia ongelmia on ollut eri paikoissa, kuinka paikallisväestö on suhtautunut pikavuoroon.
Tsemppiä ja iloista loppumatkaa.
Matkanne on taittunut aikast mukavassa vauhdissa ja ilman suurempia ongelmia. Kohta pääsette kohteeseenne ja voitte ottaa vielä enemmän jos mahdollista, rentoa oloa ja eloa.
Jatkomatkoja ilman kommelluksia …
toivottelee Eija
Hienoja kuvia ja hienoja juttuja, kiitos niistä – mukavaa olisi tosin kuulla ne todelliset sattumukset – joita TIEDÄN teillä olleen 🙂 ei ole ollut helppo matka, vaikka juttujen perusteella voisi näin kuvitella. Ehkä sitten kun olette turvallisesti perillä, kerrotte kuinka iso rutistus reissu todellisuudessa oli. Meille tulee nyt liian ruusuinen kuva! ajakaa varovasti ja nauttikaa lisääntyvästä lämmöstä. Täällä podetaan vatsatautia, mutta onneksi pakkanen on helpottamassa.
Moro
Joku muukin on valitellut, että sattumuksia on jäänyt kertomatta. Jos tällä viitataan teknisiin vaikeuksiin, niin mielestäni blogissa on kaikki auton hyytymiset, dieselin reistailut ja ohjaustehostinongelmat mainittu.
Myös omista sairasteluistani olen kertonut, muiden ihmisten kipeilyistä olen yrittänyt kertoa hieman yleisemmällä tasolla, esim. että bussissa on flunssaa liikkeellä. Kovin yksityiskohtaisesti en muiden yksityisasioista en ole nähnyt tarpeelliseksi täällä toitottaa.
Myös tavallista pidemmistä ajopäivistä ja huonoista teistä olen täällä maininnut.
Joten ihan en nyt näe, mitkä ”todelliset” sattumukset jääneet kertomatta.
-t
Onko se, että matka on sujunut näin hienosti yllättänyt teidät pikavuorolaiset? Odotitteko vaikeampaa vai onko silti ollut ihan riittävän rankkaa? Ne Kazakstanin arojen hyytymisongelmat oli kyllä pelottavia seurata täältä Suomesta käsin. Kiinan seikkailut tuntuvat leppoisimmilta, vaikka vuoristoajo yöllä kuullostaa kyllä varsin haasteelliselta.
Ainakin minut on matkan sujuvuus yllättänyt. Rajanylitykset ovat sujuneet ilman vakavia ongelmia, säät ovat olleet koko ajan mainiot ja auto on kestänyt muutamia yskähtelyitä lukuun ottamatta hienosti. Odotin kaikkien kolmen suhteen suurempia vaikeuksia.
Mutta vielä on liian aikaista hehkuttaa, sillä edessä on kaksi rajanylitystä ja kuumaksi muuttuvat kelit aiheuttavat taas uudenlaisia ongelmia tekniikalle. Mutta pakko uskoa siihen, että perille päästään.
-t
Ei mittää ressii, kaikki on kerrottu vallan mainiosti ja kuvat on kertonu enemmin kuin 1000 sanaa. tää on vaan ollu jotenkin niin koukuttava matka että välillä tuntuu ettei
mikään riitä, aina kun tänne tulee niin toivoo ett ois tullu jotain päivityksiä taas, vaikka
edellisestä olis vasta muutama tunti. varmaan aika monella samat tuntemukset ja siitä se varmaan tulee että haluais aina vaan yksityiskohtaisempaa tarinaa :), no broblem. tää o pirun hyvä näin. viikon päästä todennäköisesti lähtö thaimaahan, jos löydän teidät jostain lupaan tarjota oluset koko porukalle 😉 mahtaaks se puhelin olla jonkun taskussa koko ajan siellä.
Hieno kertomus. Tykkään tyylistä ja kuvista!!!
Odotamme kuolaten lisää…!