Viimeinen yö Tiibetissä

Kaksi munkkia kävelevät pitkin Tashilhupnon katua. Punainen väri sekä kaavuissa että seinän maalissa symboloi viisautta.

Shigatse jäi siis yhden yön pikavisiitiksi, jonka perusteella on mahdotonta saada kaupungista kunnollista kuvaa.

Odotin jotain vanhempaa, aidompaa ja tiibetiläisempää, mutta kaupungissa odotti loputon määrä kiinalaisravintoloita ja Shanghai Center -tyyliin nimettyjä, lasisia ostoskeskuksia.

Shigatse on kuitenkin tiibetiläisille tärkeä paikka, sillä kaupungissa sijaitsee panchen-laman asuinpaikkana toiminut Tashilhupnon luostari. Panchen-lama on dalai-laman jälkeen Gelug-koulukunnan toiseksi korkein johtaja. Tiibetinbuddhalaisuudessa on erilaisia koulukuntia ja haaroja, joista tärkein ja tunnetuin on siis Gelug.

Aikaisemmin panchen-lamalle kuului läntisen Tiibetiin hallinnointi, Shigatsen toimiessa alueen pääkaupunkina. Dalai-lama puolestaan johti muuta Tiibetiä Lhasasta käsin.

En nyt aio kerrata koko monimutkaista historiallista kuviota, mutta eräs panchen-laman tärkeimmistä tehtävistä on tunnistaa dalai-laman uusi inkarnaatio edellisen maallisen kehon muuttuessa tomuksi. Panchen-lama myös opettaa uutta dalai-lamaa aina siihen asti, kunnes korkein johtaja saavuttaa 18 vuoden iän.

Nyky-Tiibetissä tämäkään ei ole aivan niin yksinkertaista.

Nykyisellään panchen-lamoja on nimittäin kaksi, joista toinen on valittu nykyisen dalai-laman antamien ohjeiden perusteella ja toinen on kiinalaishallinnon nimittämä. Dalai-laman nimeämän kakkosmiehen olinpaikasta ei ole varmaa tietoa, mutta hänen arvellaan olevan vangittuna jossain päin Kiinaa.

Tähänkin sekavaan tilanteesen lupaan palata myöhemmin, sillä aihe on lähes yhtä arka kuin dalai-laman maanpako ja koko kiinalaisten läsnäolo Tiibetissä.

Tänäänkin oli aamuista Tashilhupno-visiittiä lukuun ottamatta ajontäyteinen päivä.

Alkupätkä Shigatsesta Lhasaan oli kunnoltaan yksi matkan huonoimmista, ellei huonoin. Eilinen reitti kulki sentään osan ajasta hengästyttävien vuoristomaisemien läpi, mutta tänään kuljimme halki ruskean hiekan värjäämien laaksojen, eikä nähtävää juuri ollut.

Silloin tällöin vuorien keskeltä putkahti pieniä tiibetiläiskyliä, joissa elämä on edelleen hyvin perinteistä. Siat, kukot, koirat ja jakit juoksentelevat vapaina autoteiden yli ja polttoaineeksi tarkoitetut lantapaakut kuivuvat matalien, harmaista harkoista rakennettujen talojen edustoilla.

Reitti oli sentään 90 kilometriä lyhyempi, ja loppupäässä myös eilistä vuoristotietä nopeampi. Ajoa kertyi lähes viisi tuntia vähemmän kuin eilen.

Aamupäivän köröttely oli aasialaista bussimatkailua puhtaimmillaan, mutta toinen päivä putkeen tärinää ja kolinaa oli monelle turhankin raskas. Varsinkin kun matkalaisten keskuudessa pyörii edelleen flunssaa, josta itse olen onneksi pääsemässä eroon.

Tämä on siis viimeinen yö Tiibetissä, valitettavasti. Reilun vuorokauden kestävä junamatka takaisin Lanzhouhun starttaa Lhasasta puolenpäivän aikoihin.

Tiibet on jo nyt antanut paljon, mutta tuskin edes murto-osaa siitä, mitä se voisi antaa. Liian vähän aikaa, liikaa asioita omaksuttavaksi. Liikaa historiaa, hitaasti avautuvaa hengellisyyttä, ärsykkeitä kaikille aisteille. Muutaman päivän maassa vierailleen matkaajan on turha esittää, että olisi saanut valaistumisen kokemuksia tai muutenkaan otetta tiibetiläisyydestä.

Surullisen tilanteesta tekee se, että pian tänne on turha palata. Jos haaveissasi on vierailla Tiibetissä ja löytää tiibetiläisyyttä muualtakin kuin postikorteista, suosittelen toimimaan hyvin, hyvin nopeasti.

Tashilhupnon luostari toimi panchen-laman asuinpaikkana. Dalai-laman osoittaman panchen-laman nykyistä olinpaikkaa ei tiedetä. Käynnissä on lahjoituksena saatujen vaatteiden inventointi. Kun tiibetinbuddhalainen kuolee, omaiset voivat lahjoittaa hänen vaatteensa luostarille, joka puolestaan myy ne pientä voittoa vastaan eteenpäin.
Pyhiinvaeltaja ja suomalainen vaeltaja. Pyhiinvaeltaja oikealla.
Mikko Tashilhupnon huipulla. Taustalla näkyy Shigatsen kaupunki.
Shigatsen jälkeisen tien kunnossa oli parantamisen varaa. Lähes samaa jatkui 70 kilometriä. Aikaa osuuden taittamiseen kului kolme tuntia.
Maaseudun rakennukset ovat matalia ja yksinkertaisia. Kaupunkien ulkopuolella elämä on vielä hyvin perinteistä.
Jakinlihasta, perunasta ja riisitä muodostettu tauko-curry maksoi tiibetiläisperheen pitämässä tienvarsiravintolassa noin euron.
Lähellä Lhasaa kohoavaan vuoristomaisemaan on vaikea kyllästyä. Tiibetin jättämät kuvat muistaa ikuisesti.
  1. Upean näköistä on, varmaan on peffa kovilla istumisesta … mutta se palkitaan aina hienoilla näkymillä ja olotiloilla.

    Jatkoja … täältä kovien pakkasten kaupungista Salosta – aamulla -26 keskellä Saloa, muualla oli hiukkast enempikin … Hrrrrrrrrrrrrrrr……….

    eija

  2. Hei matkalaiset!

    Upeita kuvia (vaikka joku nämäkin tietysti haukkuu) mielestäni, todella hyviä. Niissä silmä lepää, joka on aina hyvän kuvan merkki, sanovat oppaat ja niiden tulkitsijat mitä tahansa.

    Sopivan tiivistä tekstiä – jatkakaa samaan tyyliin!!!
    Hengessä mukana.

  3. Hei!

    Kiitos Tiibetin upeista kuvista ja riittävistä kommenteista. Pikakäynnillä maassa, missä on
    mahtava historia ja nykyolot ovat mitä ovat!
    Kuva tienvarsibaarin ruoka-annoksesta oli varsin houkutteleva!
    Olin iltapäivällä merijäällä hiihtämässä, luisto mitä parhain ja auringonlasku n kl 17.00 mitä
    upein.
    Teille kaikille reipasta mieltä ja terveyttä!

  4. Pikavuorolaisten kuulmisia Tiibetistä radiossa huomenna keskiviikkona (16.2.) aamulla noin klo 7.40. (Turussa 94,3 MHz tai yle.fi/turku)

    tuon noin vaan muistutuksena.

  5. Harmi tuo tärinässä ja kolinassa matkustaminen ja matkalaisten flunssaisuus. Toivottavasti kaikki siitä pian toipuvat. Upeita maisemia taasen, ja ihan syötävän näköinen annos tuossa kuvassa.

  6. Upeita kuvia ja mielenkiintoista, selkeää kerrontaa matkan alusta lähtien. Välillä tuntuu, että olen siellä konkreettisesti mukana!
    Kiitos hyvästä blogista! Tervehtymistä ja hyvää jatkoa!

Vastaa

Pikavuoro Maailman Ympäri

Pikavuoro maailman ympäri

Matka- ja tilausajopalvelut Finaround Oy